Olin viikonlopun äitin luona kyläilemässä, koska oma koira on nyt siellä hoijossa kuukauven. Ja syy siihen on se, että ittelläni on muutto eessä.

Ekanaki se yö siellä.. Koira sai vissiin jonku hyvän idean siinä viien aikaa aamuyöstä ja tuliki tuijottamaan mua siihen sängyn laijalle. Ilime oli tietenki tuttu jo ennestään: Suuret silimät, korvat eessä päin ja naama niin söpönä ku voin vaan olla. Kattoin kelloa ja mutisin ittekseni ja käänsin samalla kylykeä, kunnes koira päätti hypätä puoleksi mun päälle (HUOM! 70 kiloa LÄSKIÄ) ja alkaa ihan innoissaan nuuhkimaan ja nuolemaan poskea!? Eihän siinä voinu muuta ku nauraa ja tietenki ku mää siinä nauroin niin koirahan innostu lissää. Onneksi seki vissiin sitten kyllästy ja lähti nukkumaan ommaan korituoliin ja mää sain jatkaa unia. Harmi vaan, vaikka olin uhonnu kaikille, että nukun pitkään niin heräsinki jo aamu kaheksalta -.-

Päivä sitten meniki siinä ku kävin hakemassa koti pizzasta pitsaa ja koiran kanssa pikku lenkillä, niin aloinki pakkaamaan kamppeita autoon ja valmistautumaan ajamaan ainaki se 120 kilsaa. Yksin ei tietenkään tarvinnu ajjaa ku kaverilla oli sama määränpää ku mulla. Matkahan oli oikeen kiva ku ilima oli mitä mahtavin ja liikennettäkään ei ollu palijoa. Pälistiin maailmaa mullistavista asioista ja naurettiin ittemme kipiäksi, mutta tällä kertaa mää olin ihimeen skarppina ratissa. Näin kaikki pikku liikkeetki tienlaidassa ja näin jo kaukaa ku joku pikkunen otus vilahti yhen lumivallin taakse ja siinä kaverille sannoin, että mikähän se oli? Kissa? Koira? No tietenki siinä sitten lumivallin kohalla ku auton mittarissa oli jottain 100 km/h niin eiköhän vallin takkaa hyökkää oikeen tuuheakarvanen musta-valakonen kissa. Kaveri vänkärin puolella kirkuu ku mikäki merilokki ja mulla taas sydän pomppasi kurkkuun! Kissa oli yllättävän viksu ja kerkesi pysähtyä ja mullaki oli sen verran nopeat ratin liikkeet että sain vähäsen väistettyä! Muuten olis killista tullu pottumuussia!

Eli kaikki hyvin! Jokainen meistä (kissa mukaan lukien) selevisi hengissä. Siinä ku ajettiin ja hoettiin koko ajan ''herran-jumalaa'' niin kohta räjähettiinki nauramaan :D Vois ottaa tuolta pakkasesta tuon daim jäätelön ja vaihtaa yövaatteet päälle ja alakaa kattomaan tämän illan idolssia! :3 Ommaa sesseliä on kamala ikävä ja itkuhan siinä meinasi päässä ku joutu set taas hyvästelemään, mutta perjantaina näen ommaa vaavaa ja keskiviikkona on uuven kämpän esittelyä o/ Toivottavasti miellyttää silimää niin pääsee taas kauhukaksikko (mää ja koira) asettumaan aloilleen ja vallottamaan uutta kaupunkia!!

TSEMIÄ IDOLS ILPOLLE!!